Kun ei nuku, tulee hulluksi

Törmäsin eilen aamulla kaverini linkittämään kolumniin facebookissa, mikä oli hesarin sivuilta. Asia on myös meillä ajankohtainen nimittäin huonosti nukutut yöt! Adelina heräilee useita kertoja yössä. Syömään tai ihan muuten vaan kun ei nukuta, sitten yritetään kääntyä mahalleen ja heitellään pehmoleluja ja jutellaan, ehkä vähän kiljutaan ja itketään. Maitopullon jälkeen tuleekin uni heti. Raskastahan se on ja on ite ihan tööt kun heräilet parin tunnin väilein. Mihin ne yöt on kadonnu kun A nukkui parhaimmillaan 8-12h putkeen? Kai se on toi vaihe kun opitaan uutta ja ne jää sitten uniin. On levottomia öitä. Kyllä päivät jaksaa sitten kun oot heränny jo aikasin mutta illasta tulee itelle sitten väsy aikasin. Viime yö oli jo parempi, Adelina nukkui 22:15-03:45 ja sitten syötön jälkeen nukkui vielä yhdeksään. Kummasit se on uudesti syntynyt olo kun saat nukkua! ;) Alhaalla teksti mikä on hesarin sivuilta!


Niinä öinä ajattelin, etten ikinä halua enempää lapsia. En jaksa. Ensimmäinen lapsi valvotti vuoden, toisen, alun kolmatta.
Unenpuute on traumatisoivaa. Se valtaa kaikki ajatukset. Vailla unta elävälle kuuluu vain yhtä asiaa: väsyttää.
Puoli vuotta sitä jaksaa. Sitten ei enää jaksa. Yöt ja päivät muuttuvat ympyräksi, ajatukset ratkaisukeskeisiksi: Mitä jos saisi keuhkokuumeen, sellaisen että joutuisi sairaalaan, mutta ei ihan kuolisi. Olisi valkoiset lakanat ja loputon uni. Hoitakoon joku muu sitä vauvaa, äiti nukkuu nyt.
Monen valvojan ajatukset ovat paljon pahempia. Niiden vallassa vauvoja pahoinpidellään.
Valvomisen vuosina leikkasin lehdistä juttuja, joissa puhuttiin unen katkaisemisesta kidutuskeinona. "Pitkään valvoneet sotilaat ovat saaneet kramppeja ja hallusinaatioita." Tuttua! Hallusinoin jatkuvasti. Unesta ja siitä, ettei olisi lasta. Revin talteen myös jutut, joissa lääkärit sanoivat, että ihminen tulee hulluksi, ellei saa kuuden tunnin yhtäjaksoista unta. No niin tulee, ihan hulluksi, maksaisin neljästä tunnista tonnin tai vaikka kaksi.
Väsymystä ei voi selittää. Ei lasten isälle, eikä äideille, joiden lapset nukkuvat.
En itsekään saa enää kunnolla kiinni siitä olosta. Oli vaikea ajatella muuta kuin sitä, montako tuntia nukkui viime yönä, montako mahdollisesti seuraavana. Ja sitten kun viimein nukkui kuusi tuntia, olo oli kuin uudestisyntyneellä. Ai tällainen maailma on.
Neuvot ovat pahimpia. Luuleeko joku, ettei ole tullut mieleen kokeilla tassuttamista?
Hah, antaisinko itsekin neuvoja: Jyrkkä kyllä unikoululle. Isä mukaan heräilemään. Äiti hotelliin, matkoille tai siskon luokse nukkumaan. On sellainenkin ohje, että puhukaa vanhemmat valvomisesta. Minulla on valtavasti sympatiaa teille, joiden FB-statukset täyttyvät unenpuutteesta. Vertaistuki lohduttaa. Minäkin vieroitin, huudatin, keinutin, huusin itse kovempaa kuin pinnasängyn laitaa rynkyttävä lapsi.
Siskon tekstari päivänä, jona hänen toinen lapsensa täytti vuoden: "Väsymysitku, oon oppinu ettei se oo vaarallista."
Toinen lapsi syntyi minullekin. Perusmeininki, kaksitoista korvatulehdusta ennen putkia. Mutta mikä kepeys! Tiesin, että joskus lapsi vielä nukkuu. Itku ei ole vaarallista.
Nyt rauhalliset illat ovat etuoikeus, josta saan nauttia. Päätän itse, milloin vajoan. Yön tunnit ovat minun ikiomat.

No se siitä. Käytiin tosiaan sillon ystävänpäivänä kattomassa wanhojen tanssit, joissa teemana oli tällä kertaa Pirates of the caribbean. Ihania tansseja, ihania pukuja. Kyllä niillä on maailman paras tanssiopettaja! <3

Hyvää yötä!

~ J